Seuranvaihtoa, selkävaivaa ja analyysiä

Joulukuuta hiihdellään, vaikka tällä hetkellä ulkona vallitseekin taas sellaiset olosuhteet, ettei eteenpäin sivakoinnista tule mitään. ”Lumi” näyttää niin vihreältä, ettei riittäviä luistovoiteita ole edes norjalaisilla ja vastatuuleen kulkeminen tuntuu olevan mahdotonta autollakin. Onneksi meillä on täällä Hippos, joka tarjoaa suojaa uuvutettavalle pituushyppääjälle. Tähän sheltteriin vie askel taas noin tunnin päästä, mutta nyt on hetki aikaa kirjailla kuulumisia.

Alkuun linkkiä:

http://www.yleisurheilu.fi/uutiset/uutispalvelu/sul-tiedotteet/seurasiirrot-vuodelle-2014

Kyseessä on siis seurasiirrot vuodelle 2014. Kyseisellä listalla komeilee myös oma nimeni. Urheilu-urani on siis edennyt siihen pisteeseen, että jotain oli tehtävä ja lopputulos on tämä. Kilpi hyppää Nokian Urheilijoista Jyväskylän Kenttäurheilijoiden riveihin. Vaihtoon ei liity sen ihmeempää dramatiikkaa, vaan se on tehty maantieteellisten ja harjoitusmahdollisuuksiin liittyvien vaikuttimien vuoksi. Haluan tässä kohtaa julkisesti kiittää Nokian Urheilijoita panoksesta ja avusta, jonka olen seurassaolovuosinani saanut! Tästä eteenpäin mennään siis JKU:n väreissä, jotka ovat kyllä samat kuin Nokiallakin. Kenttäurheilijoihin vaihtoi lisäkseni liuta muitakin starboja, isompia ja pienempiä, kuten Elmo Lakka, Ida Aidanpää ja Kalle Harmaala. Imua tuntuu siis olevan..

  Urheilun toiminnallisella puolella on myös ollut uutta tuulta. Alkanut kausi on ensimmäinen ”täysi kausi” valmentajani Tapani Keräsen kanssa, sillä viime syksynä yhteistyö alkoi vasta peruskuntokauden jälkeen. Jotakin muutosta tekemisessä onkin ollut verrattuna viime vuoteen ja muutokset tuntuvat toimineen. Kaikki perusjutut on paremmalla tasolla kuin koskaan aiemmin ja tekniikkaa on päästy hiomaan jo varhaisessa vaiheessa..toisin sanoen kaikki ruumiinontelot on täyttyneet hiekasta tasaisin väliajoin jo useamman viikon ajan. Pääsin myös mukaan KIHUN pilottihankkeeseen demourheilijana. Käytännössä minä tein tavallisen hyppyharjoituksen, mutta suorituspaikkana olikin viime hallikauden SM-kisoista tuttu hyppypaikka, jossa viimeiset askeleet osuvat painelevyantureille. Anturit rekisteröivät kaikki niihin kohdistuvat voimat kolmessa ulottuvuudessa ja tietojen avulla voidaan tehdä monenmoista analyysiä

 

Yhtenä variaationa sain luonnokset painekeskipisteen liikkeistä jalkapohjassa ponnistuskontaktin aikana. Omaan päähän iski kuitenkin ehkä eniten tieto ponnistavaan jalkaan kohdistuvista voimista ponnistushetkellä. Ensimmäinen piikki, joka tuli törmäyshetken alussa oli jo 12 askeleen vauhdilla 14kN eli n. 1400 kilogrammaa. En voi olla varma kun ei ole testattu, mutta veikkaisin kuitenkin, ettei ko. kuorma ehkä nousisi yhdenjalan kyykystä ;) Lisää sovellutuksia testaukselle saadaan pikkuhiljaa ja tarkoituksena olisi saada Suomen kärkihyppääjille tarjottavaksi kattava testauspaketti, jonka voisi käydä Jyväskylässä tekemässä pari kertaa kauden aikana.

Ainakin yksi ”läheltä piti” tilannekin on jo syksyyn saatu ympättyä. Pari viikkoa sitten olin Pajulahdessa leireilemässä pidennetyn viikonlopun ja viimeinen treeni oli jäädä viimeiseksi..ainakin hetkellisesti. Kyseessä oli punttiharjoitus. Liikkeet olivat tuttuja, painot maltillisia ja tekniikat kunnossa. Kaikesta huolimatta keho oli ilmeisesti sitä mieltä, että nyt ei oo kivaa, sillä kevyessä kyykyssä tuntui alaselässä jännä paineen muutos. Ylösnousu sujui ongelmitta, mutta päätin kuitenkin jättää sarjan siihen. Viiden minuutin venytyksen jälkeen alaselkä oli sellaisessa suojakrampissa että oksat pois! Mieleen muistui välittömästi viimevuotinen välilevyvaiva ja mieli painui maanrakoon kuin pelästynyt myyrä. Alkuviikko menikin sitten maatessa relaksanteissa ja loppuviikosta pystyin hädin tuskin kävelemään. Ei siis kovin hyvältä näyttänyt! Viikon verran lukkopainin selän kanssa, mutta sitten muutaman päivän aikana tilanne eteni niin hyvin, että uskalsin vihdoin lähteä hallille koittamaan mitä selällä voisi tehdä. Vaivan alusta on nyt kaksi viikkoa ja selkä alkaa kestää jo kaikenlaista treeniä. Kovimmat iskutukset ja puntit on edelleen pannassa, mutta muutoin olen päässyt takaisin treenin makuun. Nyt vaan on pidettävä maltti mukana, ettei tule takapakkia.

Tällaisissa tunnelmissa edetään Jyväskylässä kohti Joulua. Koulut on tältä syksyltä paketoitu ja pian alkaa muutenkin rentoutuminen ja rauhottuminen. Joulun jälkeen onkin sitten edessä Teneriffan valloitus kun lähden hakemaan hallikisakunnon sieltä pois. Tästä ja muista kevään suunnitelmista kuitenkin lisää tuonnempana. Tässä kohtaa toivotan kaikille oikein mukavaa Juolunaikaa ja muistakaa levätä ja syödä hyvin. Ruoan kanssa leikkiville voisin sanoa että ”Sillä ei ole väliä mitä syö Joulun ja Uudenvuoden välissä vaan sillä on mitä syö Uudenvuoden ja Joulun välissä!” Näihin tunnelmiin.. Tack och Adjö! :D

-ok-

ps. Käykääpä ostamassa pehmeää joululahjapakettia

Syysinfoo

Nonnii! Syksy on jo hyvinkin pyörähtänyt käyntiin ja on tullut aika päivitellä menneitä ja väläytellä tulevia. Aloitetaan pikaisella luotauksella pituushyppääjän sieluun ja jatketaan siitä askel askeleelta kohti  konkretiaa..tai sitten ei. Ehkä pysytään käytännön tasolla ja unohdetaan psykologiset ja muutkin tähtien asentoihin liittyvät tulkinnat!

Kisakausi loppui Ruotsi-otteluun, missä tulos oli kauteen nähden kohtuullinen. Harmi vain, että kauden taso vain sattui jäämään turhan alas erinäisistä syistä. Kesän urheilullinen kohokohta oli ehdottomasti Kalevan kisojen pronssi, joka antoi taas pitkästä aikaa uskoa siihen, että hieman vähemmällä huonolla tuurilla saattaa esittelykelpoistakin tulosta vielä syntyä. Ylimenokausi alkoi kuten aina, flunssalla. Se ei välttämättä ole palautumisen kannalta paras vaihtoehto, mutta ilmeisen raskaan kesän jälkeen kroppa päätti, että nyt on aika sairastaa kun kerrankin voi. Tästä ja muistakin muuttujista johtuen päätettiin taukoa venyttää hieman pidemmäksi niin, että ohjelmanmukainen harjoittelu alkoi vasta kolmisen viikkoa sitten. Ylimenokaudella olikin sitten hyvin aikaa lepäillä ja harrastaa. Se on aikaa, jolloin jokainen tosissaan harjoitteleva yleisurheilija voi hyvällä omallatunnolla tehdä kaikkea sitä, mitä ei kovan harjoittelun ja kilpailemisen vuoksi ehdi tai viitsi. Itselläni tauko piti sisällään kalastusta, sulkapalloa, golffia ja vaikka mitä muuta. Yhtenä hienoimpana ”suoritteena” mieleen jäi perinteiset ”plättikset” eli paintball-pelit Siuron metsissä. Siellä toistakymmentä sissiä ryömi vaanien vastustajaansa. Lopulta kaikki kuitenkin päätyivät samaan saunaan kertomaan kuinka monta ”head shottia” oli tullut ja kuinka joku hullu kuortanelainen juoksi alasti pellolla muiden tulitettavana :D Tässä kohtaa haluan vielä kiittää nokiapaintballia välineistön järjestämisestä! Perinne tulee jatkumaan ensi vuonnakin.

Syksyn päätöskierros komeissa keleissä
@Messukylä

Tässä yksi melko napakka head shot

Ylimenokauden aikana oli myöskin havaittavissa suunnaltani outoa toimintaa, mitä ei ole hetkeen nähty. Koulunkäyntiä! Todellakin.. Aloitin opiskelut muutaman vuoden tauon jälkeen. Nyt opinahjona toimii Jyväskylän yliopisto ja Liikuntatieteellinen tiedekunta. Pääaineena on liikuntabiologia, joka ainakin tässä kohtaa vaikuttaa mielenkiintoiselta ja omalta. Tarkoituksena olisi siis oppia, miten keho reagoi erilaisiin harjoitusärsykkeisiin, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tästä on toki jonkin verran aiempaa kokemusta, mutta nyt saa omille uskomuksillensa myös tieteellistä pohjaa. Toivottavasti vielä joskus saa maisterin paperit käteen niin sitten voi sujuvasti muille uskotella tietävänsä asiasta jotakin.

Omat treenit siis starttasivat kolmisen viikkoa sitten ja nyt on jo alkujumeista selvitty. Alkuun oli sellainen tunne, että jokapaikka on nykyään täynnä portaita..niissä kulkeminen kun ei todellakaan ollut herkkua. Liekö kyykkääminen ja loikkiminen vaikuttaneet asiaan? Nyt on kuitenkin jo helpompaa ja kroppa alkaa muistaa mitä se harjoittelu olikaan. Peruskuntokausi on kokenut muutosta rajulla kädellä viimevuodesta kun ohjelmasta on jätetty hitauden harjoittaminen pois oikeastaan kokonaan. Tultiin siihen lopputulokseen, ettei sitä tarvita enempää kuin omasta takaa löytyy. Pitäisin tätä fiksuna päätelmänä. Pian onkin jo aika aloittaa kevyet osaharjoitteet ja siirtyä hiekkalaatikolle kakkuja leipomaan. Onkin jo ollut ikävä sitä, että hiekkaa löytyy erinäisistä ruumiinonteloista vielä kolme päivää hyppytreenin jälkeenkin. Se se vasta on mukavaa!

Näitä leikkejä odotellessa..

Näillä fiiliksillä mennään syksyisessä Jyväskylässä kovaa kohti talvea. Yhdistellään urheilua, koulua ja muuta elämää sopivassa suhteessa niin saadaan aikaan sellainen soppa, ettei Junior Master Chefitkään pysty maistamaan kaikkia aineksia. Yrittäkää te muukin urheilun raskaan raatajat kuitenkin pysyä selvillä omasta sopastanne niin hyvä tulee! Pysytään kuulolla!

-ok-

ps. käykää huviksenne tsekkaamassa myös Movembersivustolta jonkun hönön tuore profiili:

http://fi.movember.com/mospace/7282665

voitte myös samalla liittyä mukaan tai lahjoittaa hyvään tarkoitukseen!

pps. päivittäkää treenikuteet talvikuntoon osotteessa http://www.nonamesport.com/fi/

Luurankoja Kalevan kisa –pronssin takaa

Tässä kohtaa kautta on aika blogikirjoituksen. Nyt minulla on ne tiedot, tulokset ja se motivaatio mitä tämän tekstin laatimiseen vaaditaan. Aion raottaa urheilijan arkea ja kuvailla niitä hetkiä ja tuntemuksia jotka ovat velloneet päässäni ja kropassani koko alkukesän. Se, että lauantaina onnistuin nappaamaan SM-pronssia on pienoinen ihme, kun ottaa huomioon lähihistorian ja ongelmat, jotka minun oli voitettava.

Kuten edellinen kirjoitukseni kertoo, kevät sujui mainiosti. Etelässä treenit kehittivät ja isku kesää kohti näytti kasvavan kohisten. Leiriltä kotiuduttuani homma ei kuitenkaan sujunut niin kuin olisi pitänyt. Pikkuhiljaa vire laski ja kun tuli aika avata kisakausi, eivät tulokset olleet lähelläkään sitä, mitä olisi pitänyt. Aluksi huonot tulokset laitettiin alkukankeuden piikkiin; avauskisa voi olla haastava, samoin toinen kisa, kolmaskaan kisa ei kertonut totuutta.. Tekniikassa ei näkynyt edes videoita analysoitaessa sellaista ongelmaa, joka olisi näin luokattomat tulokset selittänyt. Niinpä tilannetta yritettiin miettiä kantilta jos toiselta. Tehtiin tarpeelliseksi koettuja harjoituksia, sitten yritettiin lepäillä ja palautella. Mikään ei vaan auttanut. Joensuun Eliittikisoissa hyppäsin viisi hyppyä alle seitsemään metriin ja viimeisellä sain vaivoin tuloksen 701. Olihan se pakko tarkastaa tilastoista, että viimeksi vuonna 2006 on tulos jäänyt alle 7 metrin. Pituuskarnevaaleilla Jämsässä mitattiin KIHU:n toimesta lankulletulonopeudet. Eipä ollut omat tulokset kovin mielekästä luettavaa.. Tässä kohtaa tultiin siihen lopputulokseen, että ainoa vaihtoehto on pahaksi äitynyt hermostollinen ylikunto. Että näin! Mietin, että minä, joka olen aina toitottanut kilpaveljille ja -siskoille palautumisen tärkeydestä, olen nyt itse tässä tilanteessa. Ei siis auttanut muuta kuin lyödä treenijarru kireälle ja lähteä kalaan.

Onneksi olimme karnevaalien jälkeen yhteydessä liiton lääkäriin. Hän oli sitä mieltä, että minua vaivaa mykoplasma-infektio. Tuloskunto oli romahtanut niin äkillisesti, ettei oikein mikään muu voinut sitä selittää, ei edes se ylikunto. Näin ohjeistettuna hankkiuduinkin verikokeisiin ja odotteluaikana tein varmuuden vuoksi vain kevyitä aerobisia harjoituksia. Tasan kolme viikkoa sitten sain tulokset, jotka osoittivat, että minulla oli vahva mykoplasma. Vaikka monessa muussa tilanteessa diagnoosi olisi ollut lannistava, tässä tapauksessa koin lähinnä helpotusta; viimeinkin sain jonkin järkevän syyn tilanteeseeni. En tosin ollut täysin luottavainen sen suhteen, että mykoplasma voisi aiheuttaa noin suuren kielteisen vaikutuksen, olihan siitä kuullut vaikka mitä vähättelyjä tyyliin ”eiköhän se ole kaikilla urheilijoilla”. Tämä ajattelu oli tosin omalta kohdaltani tulossa muuttumaan lähiaikoina..

Lapinlahden eliittikisoihin mennessä olin ehtinyt antibiottikuurini puoleenväliin ja siellä tekeminen alkoi pitkästä aikaa muistuttaa sitä mitä oli odotettu. Ponnistukset pitivät ja jalat hermottivat ihan eri tavalla. Tuloksena olikin kauden paras 751 ja vaikka parannettavaa olikin paljon, sain Lapinlahdelta uskoa omaan tekemiseeni ja kadoksissa ollut hauskuuskin löytyi hiekkakasasta uudelleen. Tästä oli hyvä lähteä kohti Vaasaa ja Kalevan kisoja.

Vaasaan saavuin jo torstaina hyvissä ajoin ja heti mieleen palasivat vuoden 2004 Kalevan kisat, jotka olivat edelliset Vaasassa järjestetyt. Minulle ne olivat urheilu-urani ensimmäiset ja hyppäsin tuolloin vielä korkeutta :D Tälläkin kertaa kelit suosivat ja hyvät olosuhteet vain lisäsivät omaa fiilistäni. Perjantain karsinta oli tarkoitus hoitaa yhdellä hypyllä, mutta alkukauden epävarmuudet olivat vielä sekoittamassa ensimmäistä hyppyä. Toisella hyppäsin kuitenkin helposti 749 ja ylitin karsintarajan selvästi. Kamat siis kassiin, syömään ja lepäämään. Olin hieman huolissani kuinka jaksaisin kaksi kisapäivää putkeen kun taustat oli mitkä oli.

Finaaliaamu valkeni aurinkoisena ja pitkin päivää oli havaittavissa jännitystä. Kuuma keli, jännitys ja edellisen päivän hypyt aiheuttivat sen, että iltakisaa varten verrytellessäni vireyteni ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla. Mietin, että lataan ekaan hyppyyn kaiken, sillä kovin montaa hyppyä en ehkä tulisi jaksamaan. Finaalin ensimmäinen hyppy oli sitä mitä on metsästetty lähemmäs kolme vuotta. Nyt hyppy kantoi 776, mutta tässä on täydellä onnistumisella ennätyshypyn malli..jopa 8 metriä ylittävän hypyn malli. Ensimmäisen hypyn jälkeen paukut oli käytetty, mutta toisaalta ne oli käytetty hyvin. 776 riitti pronssiin Tommin ja Ronin otettua kirkkaammat mitalit. Voin sanoa, että tässä kohtaa se pronssikin kyllä maistui ja hyvälle!

Pitkästä aikaa hyppy nousee :D
776 @ Kalevan kisat, Vaasa 2013
kuvaaja: Aapo Laiho/nonamesport

Tänään on sen vuoksi hyvä päivä kirjoitella blogia, että antibioottikuurin viimeinen pastilli on nyt kulautettu kurkusta alas. Bakteerit on toivon mukaan tapettu ja nyt päästään urheilemaan jo sillä tasolla, millä pitääkin. Kesä ei todellakaan ole sujunut suunnitelmien mukaan, mutta onneksi sitä on vielä hetkinen jäljellä. Uskon, että kunto on edelleen nousussa ja loppukesällä tiskiin isketään kovaa tulosta. Seuraava koitos on jo ovella, sillä starttaan kisaan lauantaina Kuortaneen eliiteissä.  Siellä on tarkoitus parannella tuota 776 tulosta ja viimeistään Tampereella 25.8. laitetaan ennätys uusiksi ja viimein sinne kasin paremmalle puolelle!

Loppuun vielä kiitokset, että jaksoit kahlata läpi katkerasta hiekkakuopasta nousseen pituushyppääjän mietelmät.  Onnittelut kaikille Kalevan kisoissa menestystä niittäneille, joista on kotirauhan säilyttämiseksi nostettava esiin Elisa Leinosen taistelulla ansaitsema hopea ;D Tsemppiä myös vaivojen kanssa kamppaileville!

-ok-

Tällä kertaa perheen sisäinen Kalevan kisa -mestaruus ei jäänyt epäselväksi.
Ens vuonna uusiks..
kuvaaja: Aapo Laiho/nonamesport

Leirin viimeset askeleet

Tervehdys taas! Teneriffalla alotellaan pian viimestä viikkoa ja onneksi hyvissä merkeissä. Isommilta haavereilta on vältytty ja treenit on sujuneet odotetusti. Hyppytreenejä on kertynyt tähän mennessä kolme ja jokaisessa on menty eteenpäin..se on mielestäni pituushyppääjälle ihan kiva juttu :D Jokaiseen treeniin on etukäteen asetettu tavoitteita ja niihin on pyritty, yleensä myös ylletty. Tekniikkapuoli alkaa toimia ja pitkästä aikaa hyppääminen tuntuu hauskalta. Isoin syy on se, ettei kokoajan huoleta, että mikä paikka nyt napsahtaa huonon tekniikan vuoksi. Seuraavaa hyppysessiota odottaa innolla eikä pelonsekaisin tuntein.

Muillakin osa-alueilla mennään eteenpäin ja yleisfiilis kehossa on hyvä. Harjoitusohjelma on fiksusti rakennettu niin, että tärkeissä treeneissä on fressi olo ja tehoja saa irti sen mitä pitääkin. Palautumisesta pidetään huolta sekä riittävällä levolla, että sensei Lätsän käsittelyillä. Olosuhteet on kuin luotu huippuyleisurheiluun. Niin kelit, ruoka, seura kuin muutkin osa-alueet on niin sanotusti buenot!

Ainoa heikompi puoli näillä leireillä on se, että kaikki pyörii kokoajan urheilun ympärillä. Välillä olisi hyvä saada muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Tähän ”ongelmaan” on yritetty keksiä ratkaisuja: Takana on minigolffia, pari surffauskertaa, snookeria ym. Surffauksesta on pakko mainita sen verran, että toimii äärimmäisen tehokkaana ylävartalopunttina :D ja hauskaa on! Saa nähdä lähdetäänkö seuraavalle leirille oma lauta kainalossa ;) Eilen alkoi myös jokavuotinen taistelu siitä, missä päästään katsomaan Suomilätkää, eli eiköhän täälä vielä viikon ajan saada aikaa kulumaan.

Näissä tunnelmissa lähdetään siis kohti loppusuoraa, joka pituushypyssä ei tosin ole kovin pitkä. Pian ollaankin jo lankulla, eli ensimmäisissä kisoissa, joita tällä hetkellä suunnitellaan kuumeisesti. Sitten ei enää tarvii kun pöllytellä sitä hiekkaa reilusti edellisvuosia pidemmällä ja sehän nyt taas on sanomattakin selvää! Hyvää keväänjatkoa ja kuulemani mukaan lämpimiä kelejä sekä aurinkoa sinne koto-Suomeenkin!

Over and out,

-ok-

”Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin.."

..ja lämminhän täälä tuntuu olevan :D Eli terveiset taas Teneriffan Playa de la Americasista! Pari päivää sitten jätin Suomen sateet taakseni ja lennähdin tänne harjoittamaan sitä pyhintä, eli pituushyppyä. Edellinen viikonloppu kului ”Lätsän” plintillä ja nyt on kroppa huollettu vastaanottavaan tilaan kevään leiriä ja laadukasta treeniä varten. Muutaman tunnin kuluttua on tarkoitus iskeä ensi kertaa hallikauden jälkeen piikkari tosissaan lankkuun ja pöllyttää hiekkaa.

Olosuhteet on taas sitä taattua Tenelaatua, eli lämpö lähentelee 30 astetta ja kevyt tuuli viilentää paahtevassa auringossa mukavasti. Näissä merkeissä olisi nyt tarkoitus muutama viikko tehdä laadukasta ja tehollista treeniä. Lepoa, palautumista ja rentoutumista toki unohtamatta! Moni muukin suomalainen on ymmärtänyt hakeutua hyvien kelien ja harjoituspaikkojen toivossa tänne..eivätkä tule pettymään! Itse olen jo useana edellisvuonna ehtinyt kerätä melkoisen kasan myönteisiä fiiliksiä samaisesta paikasta.

Nyt on siis leiri vasta ensimetreillä, mutta luvassa on kovaa tykitystä niin hiekkakasassa, radalla kuin punttisalinkin puolella. Palataan siis näihin tunnelmiin leirin edetessä. Voimia kotisuomeen ja tsemmpiä ”virkaveljille” missä päin maailmaa sitten olettekin! ADJÖ! :D

"jos mä nään lunta ni sen on oltava unta

ei kylmästä tietookaan

tiedä mitään hienompaa"

-ok-

Uutta yhteistyötä!

Maaliskuu on ylittänyt puolenvälin ja kevättä alkaa olla ilmassa ja rinnassa, jopa urheilijoilla. Toisaalta tuntuu lievästi sanottuna urpolta sulkeutua Hipposhallin punttisalille tai hämyiselle yleisurheilupuolelle kun aurinko paahtaa ulko-ovista ja mieli vetäisi ulos, laskettelemaan tai vaikka pilkille. Mutta treenit tehdään, sillä kesä on tulossa jo kovaa vauhtia!
-
Kesää kohti mennään niin vanhojen askelmerkkien, kuin myös uusien harjoitteiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ensimmäisenä haluan mainita ennen hallikautta alkaneen yhteistyön Nonamen kanssa. Tästä lähin meikäläinen, sekä myös Elli, nähdään siis tyylikkäissä Noname-kuteissa :D Kiva kun ei tarvi enää hyppiä omatekemässä Tarzan-asussa..
-
Toisena, käytännön tekemiseen ehkä vieläkin enemmän vaikuttavana muutoksena, on muutokset valmennuskuvioissa. Biomekaniikkaguru Tapani Keränen hyppäsi puikkoihin syksyllä ja uutta ideaa ja harjoitetta on lyöty tiskiin toden teolla. Tapsan kanssa on aiemminkin tehty yhteistyötä kun hän on KIHU:n puolesta käynyt mm. mittailemassa lankulletulonopeuksia leireillä ja kilpailuissa. Tästä yhteistyöstä olen saanut jo paljon ja luotto kesää ja kovia tuloksia kohti on korkealla.
-
Muutenkin on pakko ihan kehaista Jyväskylän urheiluilmapiiriä.. Täällä on puitteet tehdä ja urheilukansaa riittää. Hallilla on aina tuttuja urheilijoita ja muita urheilusta kiinnostuneita ihmisiä. Huoltopuolellekin on jo löytynyt osaavat tekijät. Ei siis muuta kun etiäpäin sano..
-
Nyt on taas aika vääntää kovaa duunia ja huhtikuun puolivälissä otetaan suunta kohti Teneriffaa. Siellä laitetaan hyppy pakettiin ja sitten kesällä vaan korjataan satoa. Palataan asiaan kuitenkin ennemmin..
HYVÄÄ KEVÄTTÄ!