En nyt oikein keksi muuta tapaa aloittaa tekstiä, jolla
palaan elävien kirjoihin. Tämä yleisurheilijanturjake on viettänyt
somehiljaisuutta tarpeeksi pitkään ja aikoo nyt pyyhkiä pölyt näppäimistöltä. Niin
paljon on edellisestä postauksesta aikaa, ettei kaikkea tapahtunutta kannata
alkaa läpi käymään, enkä sitä teekään. Joitain HIGH- ja LOWpointteja kuitenkin:
Eka vuosi liikuntaa on takana myös opiskelun merkeissä, tarkemmin
sanottuna nyt jo 1,5 vuotta. Mielenkiinto aiheeseen tuntuu vaan lisääntyvän
sitä mukaa kun opinnot etenee. Tää tuntuu nyt omalta jutulta :D
Viime kesä meni kilpailullisesti vihkoon syystä, joka ei ole
vieläkään varmistunut ja tuskin koskaan varmistuukaan. Jostain syystä
loppukevään leirillä vallinnut huippukunto kääntyikin viikossa vuosituhannen
alisuoriutumiseksi. Kaikki mahdolliset lääketieteelliset testit yms. läpikäyneenä
jäi ainoaksi mahdolliseksi syyksi todella äkillinen ja paha hermostollinen
ylikunto. Sen todistaminen onkin sitten toinen juttu..
Pitkän palauttelujakson aikana vietin paljon aikaa
motivaatiometsällä etsien saalista. Pikkuhiljaa alkoikin kadonneen motivaation
jättämiä jälkiä löytyä ja syksyn edetessä reeni taas maistui ja tulokset
kehittyivät. Ikävä kyllä oma tekeminen on ollut viimeajat sellaista
vuoristorataa ilman jarrumiestä, että ylös kipuaminen kääntyikin äkkisyöksyyn
alas. Jalan veneluun rasitusödeema on estänyt juoksuharjoittelun viimeisen
kuukauden ajan. Aikaa paranemiselle päätettiin antaa vähintäänkin tarpeeksi ja
hallikausi jätetään tänä vuonna tekemättä. Hätäilemällä ei tule kun kuspäit
kakaroi..
Hallikauden poisjättäminen avasi yllättäen toisenlaisen
mahdollisuuden. Lähden joulukuun lopussa Etelä-Afrikkaan sekä harjoittelemaan,
että töihin. TYA järjestää kyseisessä paikassa personal trainer –koulutuksen,
jonka huipputyypeistä koostuvaan kouluttajatiimiin liityn. Pääsen siis
yhdistämään treenaamisen loistavissa olosuhteissa omaa koulutusta vastaavaan
hommaan! Ihan huippufiilis tästä! Duunia on vielä paljon tehtäväksi ennen
lähtöä, mutta näitä juttuja teen mielelläni.
Näissä fiiliksissä painellaan siis Jyväskylässä kohti
joulua. Vastoinkäymisiä on sattunut niin paljon, etten oikein osaa enää kuin
naurahtaa niille ja ajatella, että jos minä otan niitä vähän reilummin, niin jääpähän
muille vähemmän jaettavaa ;) Kyllä se aurinkokin vielä varmasti paistaa ja jos
ei paista niin nautitaan joulukuisesta vesisateesta! Sillai kai!!
Hyvää joulun odotusta toivottelee
-ok-
