maanantai 16. joulukuuta 2013

Seuranvaihtoa, selkävaivaa ja analyysiä



Joulukuuta hiihdellään, vaikka tällä hetkellä ulkona vallitseekin taas sellaiset olosuhteet, ettei eteenpäin sivakoinnista tule mitään. ”Lumi” näyttää niin vihreältä, ettei riittäviä luistovoiteita ole edes norjalaisilla ja vastatuuleen kulkeminen tuntuu olevan mahdotonta autollakin. Onneksi meillä on täällä Hippos, joka tarjoaa suojaa uuvutettavalle pituushyppääjälle. Tähän sheltteriin vie askel taas noin tunnin päästä, mutta nyt on hetki aikaa kirjailla kuulumisia.

Alkuun linkkiä:
Kyseessä on siis seurasiirrot vuodelle 2014. Kyseisellä listalla komeilee myös oma nimeni. Urheilu-urani on siis edennyt siihen pisteeseen, että jotain oli tehtävä ja lopputulos on tämä. Kilpi hyppää Nokian Urheilijoista Jyväskylän Kenttäurheilijoiden riveihin. Vaihtoon ei liity sen ihmeempää dramatiikkaa, vaan se on tehty maantieteellisten ja harjoitusmahdollisuuksiin liittyvien vaikuttimien vuoksi. Haluan tässä kohtaa julkisesti kiittää Nokian Urheilijoita panoksesta ja avusta, jonka olen seurassaolovuosinani saanut! Tästä eteenpäin mennään siis JKU:n väreissä, jotka ovat kyllä samat kuin Nokiallakin. Kenttäurheilijoihin vaihtoi lisäkseni liuta muitakin starboja, isompia ja pienempiä, kuten Elmo Lakka, Ida Aidanpää ja Kalle Harmaala. Imua tuntuu siis olevan..


  Urheilun toiminnallisella puolella on myös ollut uutta tuulta. Alkanut kausi on ensimmäinen ”täysi kausi” valmentajani Tapani Keräsen kanssa, sillä viime syksynä yhteistyö alkoi vasta peruskuntokauden jälkeen. Jotakin muutosta tekemisessä onkin ollut verrattuna viime vuoteen ja muutokset tuntuvat toimineen. Kaikki perusjutut on paremmalla tasolla kuin koskaan aiemmin ja tekniikkaa on päästy hiomaan jo varhaisessa vaiheessa..toisin sanoen kaikki ruumiinontelot on täyttyneet hiekasta tasaisin väliajoin jo useamman viikon ajan. Pääsin myös mukaan KIHUN pilottihankkeeseen demourheilijana. Käytännössä minä tein tavallisen hyppyharjoituksen, mutta suorituspaikkana olikin viime hallikauden SM-kisoista tuttu hyppypaikka, jossa viimeiset askeleet osuvat painelevyantureille. Anturit rekisteröivät kaikki niihin kohdistuvat voimat kolmessa ulottuvuudessa ja tietojen avulla voidaan tehdä monenmoista analyysiä


 









Yhtenä variaationa sain luonnokset painekeskipisteen liikkeistä jalkapohjassa ponnistuskontaktin aikana. Omaan päähän iski kuitenkin ehkä eniten tieto ponnistavaan jalkaan kohdistuvista voimista ponnistushetkellä. Ensimmäinen piikki, joka tuli törmäyshetken alussa oli jo 12 askeleen vauhdilla 14kN eli n. 1400 kilogrammaa. En voi olla varma kun ei ole testattu, mutta veikkaisin kuitenkin, ettei ko. kuorma ehkä nousisi yhdenjalan kyykystä ;) Lisää sovellutuksia testaukselle saadaan pikkuhiljaa ja tarkoituksena olisi saada Suomen kärkihyppääjille tarjottavaksi kattava testauspaketti, jonka voisi käydä Jyväskylässä tekemässä pari kertaa kauden aikana.

Ainakin yksi ”läheltä piti” tilannekin on jo syksyyn saatu ympättyä. Pari viikkoa sitten olin Pajulahdessa leireilemässä pidennetyn viikonlopun ja viimeinen treeni oli jäädä viimeiseksi..ainakin hetkellisesti. Kyseessä oli punttiharjoitus. Liikkeet olivat tuttuja, painot maltillisia ja tekniikat kunnossa. Kaikesta huolimatta keho oli ilmeisesti sitä mieltä, että nyt ei oo kivaa, sillä kevyessä kyykyssä tuntui alaselässä jännä paineen muutos. Ylösnousu sujui ongelmitta, mutta päätin kuitenkin jättää sarjan siihen. Viiden minuutin venytyksen jälkeen alaselkä oli sellaisessa suojakrampissa että oksat pois! Mieleen muistui välittömästi viimevuotinen välilevyvaiva ja mieli painui maanrakoon kuin pelästynyt myyrä. Alkuviikko menikin sitten maatessa relaksanteissa ja loppuviikosta pystyin hädin tuskin kävelemään. Ei siis kovin hyvältä näyttänyt! Viikon verran lukkopainin selän kanssa, mutta sitten muutaman päivän aikana tilanne eteni niin hyvin, että uskalsin vihdoin lähteä hallille koittamaan mitä selällä voisi tehdä. Vaivan alusta on nyt kaksi viikkoa ja selkä alkaa kestää jo kaikenlaista treeniä. Kovimmat iskutukset ja puntit on edelleen pannassa, mutta muutoin olen päässyt takaisin treenin makuun. Nyt vaan on pidettävä maltti mukana, ettei tule takapakkia.

Tällaisissa tunnelmissa edetään Jyväskylässä kohti Joulua. Koulut on tältä syksyltä paketoitu ja pian alkaa muutenkin rentoutuminen ja rauhottuminen. Joulun jälkeen onkin sitten edessä Teneriffan valloitus kun lähden hakemaan hallikisakunnon sieltä pois. Tästä ja muista kevään suunnitelmista kuitenkin lisää tuonnempana. Tässä kohtaa toivotan kaikille oikein mukavaa Juolunaikaa ja muistakaa levätä ja syödä hyvin. Ruoan kanssa leikkiville voisin sanoa että ”Sillä ei ole väliä mitä syö Joulun ja Uudenvuoden välissä vaan sillä on mitä syö Uudenvuoden ja Joulun välissä!” Näihin tunnelmiin.. Tack och Adjö! :D

-ok-

ps. Käykääpä ostamassa pehmeää joululahjapakettia

http://www.nonamesport.com/fi/