Luurankoja Kalevan kisa –pronssin takaa

Tässä kohtaa kautta on aika blogikirjoituksen. Nyt minulla on ne tiedot, tulokset ja se motivaatio mitä tämän tekstin laatimiseen vaaditaan. Aion raottaa urheilijan arkea ja kuvailla niitä hetkiä ja tuntemuksia jotka ovat velloneet päässäni ja kropassani koko alkukesän. Se, että lauantaina onnistuin nappaamaan SM-pronssia on pienoinen ihme, kun ottaa huomioon lähihistorian ja ongelmat, jotka minun oli voitettava.

Kuten edellinen kirjoitukseni kertoo, kevät sujui mainiosti. Etelässä treenit kehittivät ja isku kesää kohti näytti kasvavan kohisten. Leiriltä kotiuduttuani homma ei kuitenkaan sujunut niin kuin olisi pitänyt. Pikkuhiljaa vire laski ja kun tuli aika avata kisakausi, eivät tulokset olleet lähelläkään sitä, mitä olisi pitänyt. Aluksi huonot tulokset laitettiin alkukankeuden piikkiin; avauskisa voi olla haastava, samoin toinen kisa, kolmaskaan kisa ei kertonut totuutta.. Tekniikassa ei näkynyt edes videoita analysoitaessa sellaista ongelmaa, joka olisi näin luokattomat tulokset selittänyt. Niinpä tilannetta yritettiin miettiä kantilta jos toiselta. Tehtiin tarpeelliseksi koettuja harjoituksia, sitten yritettiin lepäillä ja palautella. Mikään ei vaan auttanut. Joensuun Eliittikisoissa hyppäsin viisi hyppyä alle seitsemään metriin ja viimeisellä sain vaivoin tuloksen 701. Olihan se pakko tarkastaa tilastoista, että viimeksi vuonna 2006 on tulos jäänyt alle 7 metrin. Pituuskarnevaaleilla Jämsässä mitattiin KIHU:n toimesta lankulletulonopeudet. Eipä ollut omat tulokset kovin mielekästä luettavaa.. Tässä kohtaa tultiin siihen lopputulokseen, että ainoa vaihtoehto on pahaksi äitynyt hermostollinen ylikunto. Että näin! Mietin, että minä, joka olen aina toitottanut kilpaveljille ja -siskoille palautumisen tärkeydestä, olen nyt itse tässä tilanteessa. Ei siis auttanut muuta kuin lyödä treenijarru kireälle ja lähteä kalaan.

Onneksi olimme karnevaalien jälkeen yhteydessä liiton lääkäriin. Hän oli sitä mieltä, että minua vaivaa mykoplasma-infektio. Tuloskunto oli romahtanut niin äkillisesti, ettei oikein mikään muu voinut sitä selittää, ei edes se ylikunto. Näin ohjeistettuna hankkiuduinkin verikokeisiin ja odotteluaikana tein varmuuden vuoksi vain kevyitä aerobisia harjoituksia. Tasan kolme viikkoa sitten sain tulokset, jotka osoittivat, että minulla oli vahva mykoplasma. Vaikka monessa muussa tilanteessa diagnoosi olisi ollut lannistava, tässä tapauksessa koin lähinnä helpotusta; viimeinkin sain jonkin järkevän syyn tilanteeseeni. En tosin ollut täysin luottavainen sen suhteen, että mykoplasma voisi aiheuttaa noin suuren kielteisen vaikutuksen, olihan siitä kuullut vaikka mitä vähättelyjä tyyliin ”eiköhän se ole kaikilla urheilijoilla”. Tämä ajattelu oli tosin omalta kohdaltani tulossa muuttumaan lähiaikoina..

Lapinlahden eliittikisoihin mennessä olin ehtinyt antibiottikuurini puoleenväliin ja siellä tekeminen alkoi pitkästä aikaa muistuttaa sitä mitä oli odotettu. Ponnistukset pitivät ja jalat hermottivat ihan eri tavalla. Tuloksena olikin kauden paras 751 ja vaikka parannettavaa olikin paljon, sain Lapinlahdelta uskoa omaan tekemiseeni ja kadoksissa ollut hauskuuskin löytyi hiekkakasasta uudelleen. Tästä oli hyvä lähteä kohti Vaasaa ja Kalevan kisoja.

Vaasaan saavuin jo torstaina hyvissä ajoin ja heti mieleen palasivat vuoden 2004 Kalevan kisat, jotka olivat edelliset Vaasassa järjestetyt. Minulle ne olivat urheilu-urani ensimmäiset ja hyppäsin tuolloin vielä korkeutta :D Tälläkin kertaa kelit suosivat ja hyvät olosuhteet vain lisäsivät omaa fiilistäni. Perjantain karsinta oli tarkoitus hoitaa yhdellä hypyllä, mutta alkukauden epävarmuudet olivat vielä sekoittamassa ensimmäistä hyppyä. Toisella hyppäsin kuitenkin helposti 749 ja ylitin karsintarajan selvästi. Kamat siis kassiin, syömään ja lepäämään. Olin hieman huolissani kuinka jaksaisin kaksi kisapäivää putkeen kun taustat oli mitkä oli.

Finaaliaamu valkeni aurinkoisena ja pitkin päivää oli havaittavissa jännitystä. Kuuma keli, jännitys ja edellisen päivän hypyt aiheuttivat sen, että iltakisaa varten verrytellessäni vireyteni ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla. Mietin, että lataan ekaan hyppyyn kaiken, sillä kovin montaa hyppyä en ehkä tulisi jaksamaan. Finaalin ensimmäinen hyppy oli sitä mitä on metsästetty lähemmäs kolme vuotta. Nyt hyppy kantoi 776, mutta tässä on täydellä onnistumisella ennätyshypyn malli..jopa 8 metriä ylittävän hypyn malli. Ensimmäisen hypyn jälkeen paukut oli käytetty, mutta toisaalta ne oli käytetty hyvin. 776 riitti pronssiin Tommin ja Ronin otettua kirkkaammat mitalit. Voin sanoa, että tässä kohtaa se pronssikin kyllä maistui ja hyvälle!

Pitkästä aikaa hyppy nousee :D
776 @ Kalevan kisat, Vaasa 2013
kuvaaja: Aapo Laiho/nonamesport

Tänään on sen vuoksi hyvä päivä kirjoitella blogia, että antibioottikuurin viimeinen pastilli on nyt kulautettu kurkusta alas. Bakteerit on toivon mukaan tapettu ja nyt päästään urheilemaan jo sillä tasolla, millä pitääkin. Kesä ei todellakaan ole sujunut suunnitelmien mukaan, mutta onneksi sitä on vielä hetkinen jäljellä. Uskon, että kunto on edelleen nousussa ja loppukesällä tiskiin isketään kovaa tulosta. Seuraava koitos on jo ovella, sillä starttaan kisaan lauantaina Kuortaneen eliiteissä.  Siellä on tarkoitus parannella tuota 776 tulosta ja viimeistään Tampereella 25.8. laitetaan ennätys uusiksi ja viimein sinne kasin paremmalle puolelle!

Loppuun vielä kiitokset, että jaksoit kahlata läpi katkerasta hiekkakuopasta nousseen pituushyppääjän mietelmät.  Onnittelut kaikille Kalevan kisoissa menestystä niittäneille, joista on kotirauhan säilyttämiseksi nostettava esiin Elisa Leinosen taistelulla ansaitsema hopea ;D Tsemppiä myös vaivojen kanssa kamppaileville!

-ok-

Tällä kertaa perheen sisäinen Kalevan kisa -mestaruus ei jäänyt epäselväksi.
Ens vuonna uusiks..
kuvaaja: Aapo Laiho/nonamesport