Kesäkausi on nyt sitten edennyt siihen pisteeseen, että suomenmestaruudet on jaettu. Tänä vuonna Kalevalaiset kilpailtiin Turussa. Oma hyppy oli vielä jokseenkin hakusessa, mutta himmeitä häivähdyksiä paremmasta on vilahdellut silmäkulmassa. Karsintakisassa perjantaina tekniikka oli sitä luokkaa, ettei tekemistä voinut hyppäämiseksi sanoa hyvällä tahdollakaan. Siitä huolimatta karsintaraja 735 ylittyi jokseenkin helposti ja tie lauantain finaaliin oli auki.
Finaalia lähdettiinkin kisaamaan kahdeksan nälkäisen pituushyppääjän voimin. Hyppyjen taso parani kierros kierrokselta sekä itselläni, että muilla jätkillä. Kauas jäin vielä omalta tasoltani ja sitä myöten myös mitaleilta voittotuloksen ollessa Tommin hyppäämä 808. Roni paukautti ennätyksensä 804 ja pronssille ylsi Mikko 789 kantaneella vonkaleella. Itse olin kisassa kuudes kauden parhaallani (754).
Näin siis mitalit meni ohi suun, mutta ei odotuksetkaan kisoista olleet kovin mahtipontiset. Kauden paras koheni, 750 tuli rikottua ja kroppa jäi rikkomatta. Lopulta ihan hyvä saldo.. Minulle kausi on vasta puolessa, sillä aloitin kisaamisen niin myöhään. Seuraavana on edessä Lappeenrannan eliittikisat ja seuraavalla viikolla otan joko jetin tai Siljan alle ja suhaan Ruotsiin hyppäämään. Näitä tilaisuuksia yritän hyödyntää parhaani mukaan saadakseni parhaani paranemaan. Eli pikkuhiljaa kasin kulmille. Muutaman kisan jälkeen nähdään olenko Ruotsi-ottelussa kummalla puolella..radalla vai katsomossa.
Vielä on kesää siis jäljellä ja vielä tilaisuuden saan.. (Lainasin juuri yhtä eniten vihaamaani "bändiä" ja kappaletta!) Joka tapauksessa nyt voi hypätä ilman ressiä ja paineita. Silloin saattaa kuulemma vahingossa lipsahtaa..SILL WII ! !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti